Se oli aikaa! Minä vaelsin 40 vuotta eksyksissä ja sinä tarjosit turvapaikkaa minulle itseltäni,
rakastin sinua kuin jumalaa, vaikka olitkin nainen
Minun urkuni lauloi matalalla kuin Teneriffalta saapuva jetti
Sitten asetin vessapaperirullan väärinpäin ja tiskasin kuin hidastetussa elokuvassa
Nyt et ole enää nainen, enkä minä mies, me olemme yhtä, edes takaisin kipinät paristossa
Kolmen kilometrin syvyydessä täällä maan alla, mannerlaatat narahtavat
ja kuulemme laavan lähestyvän ja kumistelevan bunkkerin seinää kuin kuuma myrskyisä Atlantti
Kalastus on katoava ammatti
Pieni pyromaani polttaa Porvoon kirkon,
sädekehä sulaa ohimoille,
joidenkin uhrattava niin paljon
itsensä pettämiseen
Mitä kaikkea suustamme laitammekaan sisään
Ei ole muuta vankilaa, sille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti