keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Kun hän kuoli

äitini sanoo:
aurinko on kantavaksi tulleen tyyssija
suljettujen luomien varjotarzan
rakkaus kiviä kirsikkapuissa
suklaa huokoista mutaa
syvien unien fossiilienkelit

lapset syövät taivaanraoista
sinistä liekkiä tyhjän keskellä
sinistä liekkiä vapaana kaikesta
lemmikkinä yötaivaan panda
katossa himmeleitä
happikadotukseen tuomittu
nalle puh

äitini sanoo
että rakkaus on lenkkimakkaraa
katseeni metsän väri
niin kova ja kaunis poskiluu
se ei merkinnyt minulle mitään
äitini sanoo
niin kovaa
on soran ja lihan laulu
aarteeni jo kadottaa taisin
oikean jalkani luuhun kaiversin kehtoni
vasempaan jalkapöytään hautani

aarteeni

äitini sanoi
se ei merkinnyt minulle mitään

Ei kommentteja: