Kävelemme polkua kuin käärmeen selkää,
ruohikko ulottuu lantionrajaan, humahdamme lootukseen
ja rupisammakot ottavat jalat alle
Juomme kaakaon auringolle: oi aurinko
maalaa meidät ruskealla värillä, anna hyvä tuuli!
Hengitämme tulevaa sadetta, jota ei vaan kuulu
Syömme kolmioleipää, ajattelemme pyöreitä
Juhlan aikaa, sadonkorjuuseen enää neljännestä vaille,
kunnes multapenkkiin jää porkkanan mentävät reiät, joista
näkee maailman puolelle, kuiskauksien kuiluun
Sinun hiuksesi lepattavat, ei huuli, taivas, sinä tanssit vain
ja perhosen siivet viilentävät ilmakehää mekkosi ympärillä
Minä tunnen itseni vahvaksi kuin lapio, nojaa minuun
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti